Tämä kirjoitus sai vereni kiehumaan eilen http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005366551.html . Artikkelissa Ortopedi Peter Pippinsgsköld kertoo miten treenata oikein ja mitä pitää ehdottomasti treenaamisessa välttää. Harva asia saa minut suuttumaan, mutta tämä kirjoitus sai.
“Jos tekee esimerkiksi jalkakyykkyä niin että hartioilla olevassa tangossa on yli sata kiloa painoa. Voi loukata selkänsä. Painomäärä nimittäin kolminkertaistuu välilevyille. Sata kiloa painoa tangossa vastaa 300kg rasitusta alimmasa välilevyssä.” No shit, Pippingsköld?! On varmaan jokaiselle selvää että 100kg painoa selässä lisää loukkaantumisriskiä enemmän kuin 50kg selässä. Lisäksi kirjoituksessa mainitaan että Pippingsköld on HPK:n lääkäri. Veikkaan että Pippingsköldille on selvää että kyseisen joukkueen pelaajat voivat kyykätä kevyimmilläkin painoilla, mutta kysymys on tuleeko sillä haluttuja tuloksia?
Kuva: crossfitzonex.com
Jalkakyykky, maastaveto, rinnalleveto ja jalkaprässi ovat Pippingsköldin mukaan liikkeitä joissa ihmiset loukkaavat itsensä useimmiten kuntosalilla. CrossFit Basement on nyt toiminut 4 vuoden ajan. Voisi luonnehtia että toiminta salillamme perustuu kovaintensiteettiseen harjoitteluun juurikin yllämainittujen liikkeiden ympärillä (jalkaprässiä lukuunottamatta). Henkilökohtaisesti en ole nähnyt yhtään loukkaantumista yllämainituissa liikkeissä. Loukkaantumisa on toki tapahtunut (myös yllämainituissa liikkeissä), mutta yleensä ne tapahtuvat pienillä painoilla, lämmittelyssä tai siirrettäessä painoa paikasta toiseen. Enkä tässä ole väittämässä että Pippingsköldin mainitsemat liikkeet ovat turavllisempia kuin kävely. Ei tietenkään. Väitän kumminkin 100% varmuudella että mikäli laitan 1000 ihmistä kyykkäämään, penkkaamaan ja vetämään maasta niin 90% saavuttavat enemmän positiivisia vaikutuksia kuin negatiivisia. Tästä syystä en pidä liikkeitä erityisen vaarallisina.
Itse en ole vielä 15v kestäneen ensihoitourani aikana ole hakenut ketään ambulanssilla salilta jolla olisi mennyt selkä kyykätessä, maastavedossa tai rinnallevedossa. Sen sijaan olen hakenut kymmeniä jotka ovat loukanneet selkänsä tai jonkun muun raajan pelatessaan pallopelejä. En ole silti väittämässä että pallopelit ovat vaarallisia. Tai neuvomassa niitä että juoskaa pojat hitaammin niin ei tule loukkaantumisia. Tottakai paikat kuluu kun urheilet ja on päivänselvää että loukkaantumsia sattuu, mutta Pippingsköldin lietsoma pelko perusliikkeitä kohtaan ei ole perusteltua.
“Voimaharjoittelussa tapahtuu runsaasti vammautumisa, joita ei lajiharjoittelussa tapahtuisi. Turhia loukkaantumsia siis.” Siis hetkinen! Väitätkö että jääkiekkoilija loukkaa itsensä useimmin punttisalilla kun lajiharjoittelussa?! Jokseenkin vaikea uskoa että ihminen loukkaa itsensä useimmin ympäristössä missä ulkoinen kehoon kohdistuva voima ei tule yllättävästä kulmasta, eli puun takaa. Kaikki loukkaantumiset ovat turhia, mutta niiltä ei voi välttyä urheilussa. Harjoittelussa onkin siksi kyse riskienhallinnasta. Eli tiedostat riskit ja teet kaikkesi sen eteen että näitä “turhia” riskejä ei oteta.
Vihdoin päästään asiaan josta ollaan edes joksenkin samaa mieltä. “Loukkaantumisten taustalla on usein liian kovaa ja liian isoilla painoilla treenaaminen sekä liikkeiden tekeminen epäpuhtaasti”: Kyllä, liian isot painot omaan suorituskykyyn verrattuna lisää loukkaantumisen riskiä. Samoin epäpuhdas suoritustekniikka. Mutta eikö näin ole myös esim luistelussa? Eli jos luistelet huonolla tekniikalla esim polvet kaatuu sisään( huom. kirjoittaja ei tiedä luistelusta juuri mitään), niin eikö sekin lisää loukkaantumsirsikiä? Mitä jos huono lusitelutekniikka johtuu huonosta liikkuvuudesta tai epätasapainosta lihasvoimissa? Mitä jos kulumat johtuukin siitä eikä kyykkäämisestä? Tai mitä jos se onkin molempien yhteistulos?
Artikkelissa myös esitetään miten liikkeet tehdään “oikein ja turvallisesti”. Siihen en ota kantaa, koska on monta tapaa tehdä asioita. Pippingsköld on sitä mieltä ettei varsinkaan aloitteijan kannata tehdä liikkeitä täydellä liikelaajuudella josta olen samaa mieltä tietyin tarkennuksin: mikäli vaarantavia virheitä tapahtuu liikkuvuusongelmien tai lihasvoiman johdosta niin silloin tehdään “skaalattuja” versioita esim lyhentämällä liikelaajuutta. Ortopedi on myös sitä mieltä että “Tavallisen kuntoilijan ei kannata tehdä syväkyykkyjä ollenkaan, koska syväkyykky kuormittaa lonkka- ja polviniveliä”. Tällä logiikalla ajateltuna meidän ei myöskään kannata juosta, pyöräillä tai uida. Kaikki mainitsemani kuormittavat niveliä. Tietääkseni tutkimukset osoittavat että juuri nimenomaan syväkyykyt kuormittavat niveliä vähemmän kun vajaat kyykyt. Tosin, en tiedä mikä tutkimus enkä jaksa etsiä.
Onneksi on Lihastohtori Juha Hulmi. Hän jaksaa kaivaa esiin tutkimuksia toisin kuin lievästi keskittymishäiriöinen CrossFit salinomistaja. “Onko syväkyykyt haitallisia polville? Kyykyt tai syväkyykyt itsessään eivät tutkimusten mukaan ole erityisen haitallisia ainakaan terveille polville, jopa päinvastoin, mutta perusteita syväkyykkyjen välttämiseen on. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos polvet kipuilevat perinteisistä syväkyykyistä, niin silloin niitä ei kannata tehdä, koska välttämättömiä ne eivät ole ellet ole painonnostaja tai voimanostaja.” Lisäksi hän jatkaa: “Tiettyjä periaatteita noudattaen ja hulluttelua välttäen kyykyt eivät ole vaarallisia (esim. Schoenfeld 2010). Paljon vaarallisempaa kuin treenaaminen on olla heikko, kuten olen aiemmin kirjoittanut.” Lihastohtori blogi- Jalkakyykky osa 1
Kansanterveyden näkökulmasta tiedän sen että mitä vähemmän me haastamme kehoamme täyteen liikelaajuuteen, sen enemmän me jäykistymme. Jäykkyys, eli liikkuvuusongelmat yhdistettynä lihasheikkouteen on tuki- ja liikuntaelin sairausten syntyperä. Ei tanko selässä tehty syväkyykky.
Myös maailmankuulu voimavalmennusguru Charles Poliquin on perehtynyt asiaan paljon. Tässä linkki hänen mielipiteeseen http://www.strengthsensei.com/squats-facts/ . Lyhyesti: syväkyykky ei ole vaarallinen.
Meidän suomalaisten päähän on iskostettu että lääkäri tietää kaiken terveyteen liittyvästä. Lääkärin pahveilla osaat hoitaa potilaita ja neuvoa heitä liikunnassa ja ruokavaliossa. Näin ei kuitenkaan ole. Lääkärin opinnot ovat suomessa tietääkseni erittäin laadukkaat potilaan hoidon suhteen, mutta niissä ei kovin kattavasti syvennytä ruokavalioon tai liikuntaan. Uskon kyllä että ortopedi osaa hoitaa minunkin revenneen rintalihaksen, mutta harjoittelun neuvomisessa valitsen hommaan kokeneen valmentajan.
On myös muistettava että Ortopedi Pippingsköld näkee vaan ne painoharjoittelun tuomat vammat eli haitat, kun taas minä valmentajana näen hyödyt. Katsomme siis samaa ilmiötä mutta eri näkökulmista. Hieman tässä rauhotuttuani, muistin myös että jutun kirjoittaja on kolmas osapuoli joten enhän mä voi tietää onko Ortopedi oikeesti tota mieltä vai onko juttu kirjotettu täysin väärin. Lisäksi on muistettava että tapoja on monia. Toiset joogaa, kun taas toiset venyttelee. Molemmat tekevät hyvää. Tärkeintä on kuitenkin opetella hyvässä opastuksessa. Mikä sitten on hyvä opastus ja kuka on asiantuntija? Onko se 10v yliopistossa opiskellut Ortopedi joka tietää kaiken olemassa olevan tiedon tuki- ja liikuntaelimistä, vai onko se viikonloppukurssin käynyt muutaman vuosikymmenen eri lajeja valmentanut salinomistaja? Se tässä jää arvoitukseksi.
Pippingsköldin puheissa on myös perää. On täysin totta, että loukkaantumisriski kasvaa kun liikumme suorituskyvyn rajoilla. Sitä ei voi kieltää. Riskit ovat osa urheilua ja kuntoilua. Lisäksi on muistettava että omien rajojen ylittäminen on inhimillistä. Meille kaikille tulee jollain tapaa tyytyväisyyden tunne kun ylitämmä itsemme. Kuten kaikessa, tässäkin kolikossa on kääntöpuoli eli se että riskit kasvaa joka kerta kun ylität itsesi. Ymmärrän hyvin myös Pippingsköldin kannan, eli sen että hän jakaa neuvoja kuntoilijalle. Itse taas olen sitä mieltä että jos kuntoilija treenaa yhtä kovaa ja yhtä järjestelmällisesti kuin urheilija hän saavuttaa enemmän ja se peilautuu myös yhteiskuntaamme.
Loppukaneetiksi haluan sanoa että on parempi liikuttaa ihmistä jopa loukkaantumisriskin uhalla kun olla liikuttamatta ihmistä joka johtaa liikkuvuusongelmiin ja sitä kautta tuki- ja liikuntaelin sairauksiin.
Jos haluat oppia Turvallisen tavan harjoitella On Rampimme avulla, paina tästä.