CrossFit aloitti suosionsa nousun maailmanlaajuisesti vuoden 2008 jälkeen. Siihen asti CrossFit oli oikeastaan vaan hardcore laji mitä harvat treenasivat omissa porukoissaan. Wodit kopioitiin CrossFit.com:n main sitelta ja paukutettiin menemään milloin missäkin. Harjoittelumuoto oli kovuutensa ansiosta suosiossa eteenkin palomiesten, poliisien ja sotilaiden keskuudessa. CrossFit on tänä päivänä noussut koko kansan suosimaksi lajiksi. Suosion myötä on tullut myös kritiikkiä.
Rapakon takana monet tunnetut voimailukoutsit käyttää ammattinimikettä “strength and conditioning coach”. Osa heistä ovat tunnetumpia kun toiset. Robb Wolf ja Mark Rippetoe ovat tunnetuimmasta päästä. Viime vuosina juuri kyseiset henkilöt (ja monet muutkin) ovat kritisoineet CrossFit:ia ankarin sanoin. Molemmat herrat ovat olleet CrossFit Inc:n palkkalistoilla asijantuntijoina. En tiedä tarkemmin mitä on tapahtunut, mutta jotain on selvästi jäänyt hampaankoloon. Kritiikki on saanut tuulta purjeisiin ja tänä päivänä sitä sataa monesta suunnasta.
CrossFit saa myös kovaa kritiikkiä siitä, että laji ja sen harrastaminen on liian kovaa normaalille ihmiselle. Tämä on osaksi totta. Tosin hyvän ohjelmoinnin yleistyminen ja sen painottaminen on tässäkin asiassa vienyt lajia eteenpäin. Ennen, kun maanantaina tehtiin Cindy, Tiistaina Barbara Keskiviikkona 5×5 maksimi mave, Perjantaina Fran jne niin normikuntoiset ihmiset ajoivat itsensä nopeasti ylikuntoon tai loukkaantuivat. Nykyään tiedämme paremmin. Valmentajat tietävät, että ohjelmoinnissa pitää olla variaatiota sekä volyymissä että intensiteetissä.
Jason Ferruggian blogissa http://jasonferruggia.com/10-fitness-predictions-2014/ CrossFit kritiikkiin ja ennustuksiin CrossFit trendin laantumisesta Ferruggia kommentoi näin : “I don’t see it happening. They’ve adapted over the last couple years by switching things up and bringing in smart coaches like Mark Bell. They will continue to do so and will answer their critics”. Huomioikaa, että Ferruggia ei ole CrossFit Affliaatti, eli hän on neutraali osapuoli kritiikkiin.
Lajin tullessa suositummaksi on varauduttava kritiikkiin. Niin se vaan menee. Kyse on kuitenkin enemmänkin siitä miten otamme kritiikin vastaan. Laji on nuori ja on selvää, että virheitä tehdään, aivan niinkuin KAIKISSA muissakin lajeissa ollaan tehty. Ei kukaan mollaa yleisurheilua tai painia vaikka ne tekivätkin asioita päin vittua antiikin kreikassa. CrossFit on kuitenkin mielestäni ottanut kritiikin hyvin vastaan. Monia asioita on parannettu ja monia asioita tullaan varmasti parantamaan tulevaisuuudessa. CrossFit Games takaa lajin kehittymisen tulevaisuudessakin. Kilpailu fyysisen suorituskyvyn paremmuudesta vie automaattisesti kilpailijoita eteenpäin. Tämä myös tekee sen, että kilpailijat hakevat tietoa, kokeilevat ja kehittävät ohjelmointiaan. Virheet tulevat taatusti esiin, kuten myös se mikä menetelmä toimii parhaiten.Tietoa haetaan myös lajin ulkopuolelta, joka käsittääkseni on CrossFit filosofian yksi pääperiaatteista.
Oli kyse sitten virheistä tai uusista onnistuneista oivalluksista, merkittävimpänä esiin nousee taas yhteisön voima. CrossFit perustuu vahvaan yhteisöön, “me olemme yhtä” ideologiaan. Tiedonjako yhteisön sisällä takaa sen, että laji kehittyy nopeammin kun mikään muu laji maailmassa.
Antaa muiden huudella, keskitytään me siihen että meistä tulee parempia urheilijoita.