Toisin kuten monessa muussa harjoittelumuodossa, CrossFit harjoittelussa tähdätään ensisijaisesti suorituskykyyn eikä ulkonäköön. Kehonkoostumuksen parantaminen ei kuitenkaan pelkästään ole ulkoanäköä varten vaan lisäksi myös hyvä mittari harjoittelun vasteesta. Mikäli tähtäämme yleiseen hyvinvointiin ja laadukkaaseen elämään, niin ylimääräistä rasvaa on turha kantaa mukanaan. Myös lihasmassan ja rasvan suhteella on tärkeä rooli terveyden tukemisessa esim hormonaalisesti. Mitä lähemmäksi optimia pääsemme kehonkoostumuksessa, sen paremmin kehomme toimii ja sitä kautta suoriudumme myös paremmin.
Kehonkoostumusmittaus menetelmiä on useita erilaisia. Markkinoilta löytyy halpoja kotikäyttöisiä mittareita, vähän kalliimpia ammattikäyttöön tarkoitettuja mittareita ja tietenkin myös erittäin kalliita lääketieteellisiin tutkimuksiin tarkoitettuja mittareita. Perinteisesti on käytetty ihopoimumittausta eli pihtejä jolla mitataan läskiä määrää kehon eri pisteistä millimetreissä. Nykyään myös bioimpendanssi mittaukset ovat nostaneet suosiotaan.
Elektroniset mittarit ovat erittäin tarkkoja ja antavat laajan analyysin. Riippuen mittarista dataa tulee laidasta laitaan aina lihasepätasapainoista lähtien, elinten ympäröivään rasvamäärään ja kaikkea siltä väliltä. Itse olen kokeillut eri mittausmenetelmiä ja saanut myös hyvinkin erilaisia tuloksia mittausmenetelmästä riippuen.
Henkilökohtaisesti ehdottomaksi suosikiksi on noussut ihopoimu- eli pihtimittaus. Elektroniset bioimpedanssi menetelmät koen ehkä vähän liian tarkoiksi. Ne antavat paljon dataa, mutta suurin osa datasta on mielestäni hieman irrelevanttia. Enemmän ei aina ole parempi. Lisäksi olen huomannut että elektronisesti tehtyjen mittausten tulokset ovat erittäin herkkiä esim normaaliin elämään kuuluville päivittäisille vaihteluille. Se mitä olet ko päivänä syönyt ja juonut saattavat vaikuttaa tulokseen. Myös uni, stressi ja edellisen päivän treeni vaikuttavat mittaukseen varsinkin sähköimpedanssimittauksissa. Mikäli teen mittauksen tänään ja vertaan tulosta puolen vuoden päästä, niin minun pitäisi kirjata kaikki mitä olen syönyt, juonut ja miten olen treenannut edellisenä ja mittauspäivänä. Tarkistusmittausta varten minun pitäisi luonnollisesti kopioida kaikki seuraavaa mittausta varten jotta tulos olisi luotettava. Olen myös ollut tilanteessa missä samanaikaisesti on mitattu kehonkoostumus kolleegaltani ja minulta jolloin tulos oli että revityn kireä kolleegani sai korkeamman rasvaprosentin kun minä. Peilistä verrattuna kaverilta näky joku 12 vatsapalikkaa+ verisuonet ja multa näky 2 palikkaa oikeassa varjostuksessa hieman mielikuvitusta käyttäen. Mahdollista on tietenkin että perfektionistinä kehonkuvani on vääristynyt ja olen kireämmässä kunnossa kun kolleegani.
Pihdit sen sijaan eivät valehtele jos mitataan ihonalaista rasvaa. Sentti on sentin verran läskiä ja kolme senttiä on kolme. Siksi suosin itse pihtimittausta. Alla pieni analyysi Artun läskeistä.
[su_youtube_advanced url=”https://www.youtube.com/watch?v=0yqxvYdy5Q0″]