Lähes kaikki saavuttavat meillä merkittäviä harppauksia omassa fyysisessä suorituskyvyssään, jopa muutaman viikon CrossFit harjoittelun jälkeen. Syy tähän kaikkeen on liikuntafysiologisin termein niin kutsuttu adaptaatioprosessi, joka aikaansaadaan nousujohteisella harjoittelulla. Otetaanpa nopea läpikäynti tästä aiheesta, joka on tärkeä ymmärtää tuloksia metsästettäessä.
Ensinäkin, kaikki biologiset organismit kykenevät mukautumaan jatkuvaan saman tasoiseen ärsykkeeseen ajan kanssa. Tämä tarkoittaa pelkistettynä sitä, että jos päivittäin kävelet postilaatikolle sortseissa talvipakkasella, niin hetken ajan päästä keho tottuu kyseiseen ärsykkeeseen, jolloin se ei enää tunnu yhtä kylmältä. Tätä kutsutaan adaptaatioksi ja on erittäin olennaista jo ihan mm selviytymisen kannalta. Miten tämä tieto nyt sitten on relevanttia harjoittelussa? No koska, kehittyminen salillaperustuu samaan prosessiin.
Kun keholle annetaan riittävä ärsyke, niin kehossa lähtee käyntiin prosessi, jonka tarkoituksena on valmistella keho seuraavaa kertaa varten. Eli mikäli keho altistetaan samalle ärsykkeelle uudestaan, niin se on valmistautunut kohtaamaan kyseinen tilanne paremmin.
Jos siis liikuttelet rautaa salilla, niin tämän tuloksena kehossa tapahtuu muutoksia, jotka valmistavat hermo- lihasjärjestelmääsi kohtaamaan raudan tuottama ärsyke paremmin seuraavalla kerralla. Hermosto kehittyy käskyttämään lihassoluja ja lihasmassa kasvaa, joka yhdessä johtaa parempaan voimantuottokykyyn. Sama pätee kuntoharjoitteluun, jonka tuloksena kehon kyky käyttää esimerkiksi happea polttoaineena paranee. Kehittyminen perustuu siis mukautumiseen, eli adaptaatioon
Huomionarvoista on se, että keho tarvitsee fysiologista ylikuormitusta saavuttaakseen uuden kuntotason. Eli jos keho on jo mukautunut edellisten viikkojen harjoitusärsykkeeseen, sinun on joko lisättävä painoja, toistoja, sarjoja tai liikutettava painoja nopeammin, jotta taas keho saa syyn kehittyä uudelle tasolle.
Yleensä tämä painojen lisääminen ymmärretään hyvin nopeasti CrossFit harrastuksen alkumetreillä. ”Ok, selvä! Lisätään painoja ja koitetaan puskea kovempaa” on myös se taso, mille valitettavan moni jää.
Harjoittelun tavoite ei ole puskea itsensä pimeyteen tai kilpailla siitä kuka puskee kovempaa. Harjoittelun tavoite on aikaansaada adaptaatio, jotta voit seuraavalla kerralla puskea rajaa taas aavistuksen pidemmälle. Toki, välillä pitää testata rajojaan, mutta hyvänä sääntönä on jättää yksi toisto varaan seuraavalle kerralle.
Jos joka kerta treenin päätteeksi joudut raapimaan itsesi ylös lattianrajasta, todennäköisesti metsästät mielen tarpeentyydytystä adaptaation sijaan. Eli tavoittelet endorfiinihumalan tuottamaa tunnetta kehittymisen kustannuksella. Harjoittelu on tavallaan tasapainoilua välittömän ja lykätyn tarpeentyydytyksen välillä- kuinka paljon tehdä nyt ja kuinka paljon tehdä ensi kerralla.