Mitä minä teen?
Päätin kirjoittaa blogiimme. Aloin miettiä yhtä aihetta, sitten toista ja sitten niitä tuli vain lisää – joten lopputuloksena on nyt iso kasa omia ajatuksiani meidän boxista, CrossFit:stä, treenaamisesta, hyvinvoinnista ja minusta valmentajana.
CrossFit on minulle elämäntapa. En voisi kuvitella elämääni ilman sitä. Viimeaikaiset muutokset elämässäni antavat minulle mahdollisuuden elää CrossFit:n parissa lähes joka päivä ja tehdä töitä kohti unelmaani: CrossFit Gameseissä kilpaileminen. Lepopäivät menevät opiskelujen varjossa, tekniikkavideoita ja muuta itsekoulutusmateriaalia seuraillessa.
CrossFit SM-kisat 2012 Porissa.
Olen hengaillut muutaman viikon meidän boxilla ja ohjannut muutaman treenin. Olen viettänyt paljon aikaa asiakkaiden kanssa Open Gymillä. Olen syventynyt boxielämään ja omaan valmentamiseeni. Mietin myös mitä me oikein tehdään täällä meidän boxilla? Vedetäänkö jumppaa? No ei. Kuten Arttu jo kerran sanoi: ”tämä ei ole kuntoilua, tämä ei ole hikijumppaa, tämä on tavoitteellista treenaamista”. Parhaillaan jopa urheilua.
Varhaisempaa materiaalia, vissin 15-vuotiaana jossain päin itä-Suomea aitajuoksukilpailun jälkeen 🙂
Englanninkielinen sana vedetystä tunnista ”class” kuvailee aika hyvin filosofiaani boxilla valmentamisesta: olen täällä opettamassa ihmisiä. Opetan miten liikkeet tehdään oikein ja turvallisesti, opetan miten kehoa huolletaan, opetan miten liikkuvuutta parannetaan, ohjaan ihmisiä miten parhaiten palaudutaan treeneistä ja paljon muuta. Jotta pystyn opettamaan, vastaanottavassa päässä pitää olla joku joka on halukas oppimaan. Muuten se olisi kuin pakollinen luento, missä vain istutaan ja kuunnellaan. En ole täällä vaan vetämässä jumppaa. Joten tulkaa ihmeessä kyselemään jos jokin asia mietityttää! Kun tunti on ohi niin en kiirehdi suihkun kautta kotiin. Olen osa tätä boxia ja nautin valmentamisesta ja opettamisesta.
Näyttämässä kiitokset mahtaville kannustusjoukoille Winter War 2013-kisassa.
Olen myös vakaasti sitä mieltä että meidän valmentajien pitää tutustua asiakkaisiin ja oppia tuntemaan heidät. Pitää muistaa kenen polvi on leikattu, kenen nivelpinnat ovat kuluneet, kuka on milläkin tasolla fyysisesti ja psyykkisesti. Nämä seikat, yhdessä yhteisen harrastuksen ja kärsimyksen (metcon) kanssa luo pohjan meidän yhteisöllemme. CrossFit onkin tunnettu valtavasta ja ystävällisestä yhteisöstään. Huomaan myös että pikkuhiljaa yhteisö kasvaa meidänkin boxin seinien sisällä – ja ulkopuolella. Ryhmässä kärsiminen luo ryhmähenkeä. Ryhmähenki puolestaan johtaa hyvään fiilikseen! Kuinka moni teistä on oppinut tuntemaan uusia ihmisiä meidän boxilla? Kuinka moni on aloittanut keskustelun ventovieraan kanssatreenajan kanssa tyyliin: ”Ei helvetti mikä treeni!”? CrossFit luo uusia suhteita.
Iloitsen aina kun pystyn auttamaan jotakuta ongelmissaan käyttämällä kokemustani ja tietotaitoani hyväksi. Koen onnistuneeni, kun olen auttanut jotain kivuliaan ruumillisen toimintahäiriön poistamisessa ja nähnyt sitä iloa ja kiitollisuutta mikä kivuttomuus tai jälleen saavutetun liikeradan palautuminen saa aikaan. Se tunne on jopa saanut minut kanalihalle monta kertaa näiden viikkojen aikana. Minusta onkin tullut meidän boxin ”the mobility go-to-guy”.
Karjalan Kovin 2012 poiki palkintoja:)
Valmentaminen on parhaillaan silloin kun tulosta syntyy, ja pääsen todistamaan aitoa iloa jostain suorituksesta. Olkoon se sitten ”vain” vaikka se että on uskaltanut roikkua ylösalaisin renkaissa. Monelle se on ensimmäinen kerta ja ensimmäinen iso askel kohti parempaa elämää.
Seuraavaa kirjoitusta, ja pikkujoulujuhlia, odotellessa
Kovaa treeniä ja hyvää elämää, live life as Rx’d!
Björn a.k.a ”Nalle”